Digitaitajaksi Oy:n tiimi

Ronia ei voi kutsua digi-intoilijaksi hyvällä tahdollakaan. Roni ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut uusista laitteista tai ohjelmista, ja ne on otettu käyttöön vasta sitten kun on pakko.

Toki Roni on joutunut aina huomaamaan, että uudet teknologiat järjestään helpottavat elämää. Viimeisimmän ahaa-elämyksen Roni koki, kun Jarmo pakotti hänet maksamaan pysäköinnin älypuhelimella.

Se olikin yllättävä näppärää, kun taskusta ei tarvitse etsiä sopivia kolikoita. Edes pysäköintiin tarvittavaa aikaa ei tarvitse enää tietää etukäteen, kun sen voi koska vaan päättää samalla sovelluksella.

Digiopetuksen tarve valkeni Ronille hänen työskennellessään opintojen ohessa teleoperaattorin kivijalkamyymälässä. Iso osa asiakkaista tuntui tulevan myymälään, koska niissä oli jotain häikkää. Oikeasti häikkää oli kovin harvoin.

Asiakkaan ongelmat johtuivat siitä, että hän ei hallinnut vaikeaselkoisen laitteen käyttöä. Myymälässä asiakkaille ei käyttöä opetettu, sillä tärkeintä oli saada myyntiä aikaan. Helposti saatavilla olevaa digiopetusta selvästi kaivattiin.

 

Jarmo on OmaDigin oma nörtti, joka on leikkinyt tietokoneilla ennen kuin oppi lukemaan. Jarmon ensimmäinen tietokone oli hieman helmitaulua kehittyneempi IBM PS/1 kultaiselta 80-luvulta.

Myöhemmin oman harrastuneisuuden ja kiinnostuksen kohde oli luontevaa muuttaa työksi. Yliopisto-opintojensa ohella Jarmo pisti pystyyn oman yrityksen, joka keskittyi tietokoneiden huoltamiseen.

Tietokoneita huoltaessaan hän kuitenkin huomasi, että hyvin harva osasi oikeasti käyttää sitä kunnolla.

Jos edes viimeiset 30 vuotta päivittäin toimistotyössä olleen digitaidot eivät olleet sillä tasolla, että sähköpostiohjelmasta olisi saatu kaikki hyöty irti, niin miten sitten muilla?

Tästä Jarmo sai ajatuksen laajentaa toimintansa myös digiopetuksen tarjoamiseen. Pienimuotoisesti Tampereen alueen palvelukeskuksille tarjottu opetusapu kehittyi myöhemmin Ronin kanssa perustetuksi OmaDigiksi, jossa Jarmo vastaa asiakkaiden kouluttamisesta.